Päivän päätteeksi oli vain kolme asiaa: hien katku, maalin käry ja täydellinen hiljaisuus.
Se on diili. Kun kaverit pyytävät apuun, sinä menet. Sitä ei kyseenalaisteta. Tuomaksen äidin, Ritan, mökki kaipasi uutta pintaa, ja me olimme siellä – Tuomas, hänen vaimonsa Miia ja minä. Ei se hauskaa ollut. Lihakset huusivat hoosiannaa, selkää särki, ja jokainen henkäys maistui tärpätiltä, mutta se oli rehellistä työtä. Sellaista, joka tyhjentää pään tehokkaammin kuin yksikään meditaatio.
Ja juuri kun viimeinen tela oli pesty, paska osui tuulettimeen.
Miia. Tikkaat. Yksi horjahdus. Ruma ääni, kun luu antoi periksi. Ja se huuto. Se oli hetki, jona pitkä, verkkainen päivä muuttui sekunneissa kaaokseksi.
Loppu on sumua. Tuomas kalpeana, kiroilua, Miia itkemässä kivusta. Auton ovet paiskautuivat kiinni. Sitten vain perävalot, jotka katosivat puiden taakse. “Sori, Max! Ole kuin kotonasi ja lukitse ovet, kun lähdet!” Tuomas oli huutanut ikkunasta. Nyökkäsin tyhjyyteen.
Sitten se iski. Painoton, täydellinen hiljaisuus. Vain minä, tämä paikka ja raskas, tyydyttävä uupumus kehossa.
Ei ollut vaihtoehtoja. Revin hikiset, maalitahraiset vaatteet yltäni ja kävelin suoraan laiturille. Vesi oli niin kylmää, että se tuntui puhdistavan sielun asti. Upotin pään pinnan alle ja annoin sen hyytävän otteen viedä kaiken mennessään: päivän työn, kivun, kaiken. Kun nousin pintaan, olin nollapisteessä.
En vaivautunut kuivaamaan. Kävelin terassille, täysin alasti, ja istahdin tuoliin, joka natisi painoni alla. Annoin illan viileän ilman kuivattaa ihoni. Keho, joka oli tehnyt työnsä, ansaitsi leponsa. Istuin siinä, tuijotin järvelle ja annoin mielen tyhjentyä.
En tiedä, kuinka kauan olin siinä. Aika menetti merkityksensä. Sitten kuulin sen. Auton ääni hiekkatiellä.
Ja sitten hän käveli mökin kulman takaa. Rita.
Hän pysähtyi kuin seinään. Näki minut. Siinä. Alasti hänen terassillaan. Hetken hän vain tuijotti. Sitten hänen huulilleen levisi hidas, arvoituksellinen hymy – se sama, josta olin haaveillut viisitoista vuotta sitten.
Hän kietoi minut halaukseen, joka tuoksui viiniltä, tupakalta ja naiselta. Hänen rintansa – eivät mitkään silikonipallot, vaan oikean, eläneen naisen raskaat, pehmeät rinnat – painautuivat rintaani vasten. Hajuvesi, viini ja jotain muuta, jotain alkukantaisen naisellista sai kyrpäni nytkähtämään. Pelkkä eläimellinen reaktio.
Yritin vaistomaisesti peitellä itseäni, mutta hän vain nauroi. “Älä turhaan peittele. Olen nähnyt noita ennenkin.”
“No niin”, hän sanoi, ääni käheänä ja huvittuneena. “Näyttää siltä, että olet tehnyt olosi kotoisaksi.”
“Joku piti jättää siivoamaan sotkut”, sanoin.
Hän oli 56. Ja vitun kuuma. Ei sillä tavalla kuin nuoret tytöt. Ei. Rita oli varma. Hänen vartalonsa oli täyteläinen: leveä lantio ja paksu perse, joka hyllyi juuri oikealla tavalla, kun hän käveli. Farkut kiristyivät reisistä, ja punainen toppi oli niin tiukka, että mustat pitsiliivit piirtyivät sen läpi. Siinä naisessa oli kilometrejä, ja minä halusin ajaa jokaista niistä.
“Niin näyttää”, hän sanoi, ja hänen katseensa liukui alas vartaloani, pysähtyi hetkeksi ja nousi takaisin silmiini. “Mene suihkuun, tai haet itsellesi flunssan. Minä kaadan meille juotavaa.” Se ei ollut pyyntö. Se oli käsky.
Keittiössä ilma oli sakeana sanomattomista asioista. Hän ojensi minulle lasin viiniä ja puhuimme hetken tyhjänpäiväisyyksiä. Sitten hän kysyi: “Onko sinulla ketään?”
“Ei mitään vakavaa”, vastasin virnistäen. “Sinkkuelämä maistuu.”
“Entä sinä? Eikö kunnon miestä löydy?”
Hän tuhahti. “Löytyy, jos tykkää kaljamahoista ja kuolleista silmistä. Tässä iässä on vaikea löytää miestä, jolla olisi vielä elämää jäljellä.” Hänen katseensa porautui minuun.
“No entäs nuoremmat?” sanoin. “Intoa ja elämäniloa riittää.” Peli oli avattu.
“Mitä te muka näkisitte tällaisessa vanhassa muorissa?” hän kysyi, mutta hänen silmissään oli pilke.
Se oli hyvä kysymys, ja minulla oli vastaus valmiina. “Kokemusta. Tiedätte, mitä haluatte, ettekä esitä mitään prinsessaa. Se on vitun seksikästä.”
Näin Ritan ilmeestä, että se osui ja upposi. Nyt kaikki peliin.
“Ja olet edelleen ihan vitun kuuma. Mulla on ollut fantasia sinusta teinistä asti, Rita.”
Kaikki kortit oli pöydällä. Ilma värisi.
Hän katsoi minua pitkään, posket punottaen imartelusta ja yllätyksestä. Sitten se hidas, petomainen hymy palasi. “Nyt tarvitsen lisää viiniä. Hae lisää.”
Nousin ottamaan lasia, jota hän ojensi, mutta en halunnut enää vain viiniä. Halusin jotain, mitä olin himoinnut vuosia. Painoin huuleni hänen huulilleen. Suudelma oli märkä, ahnas, maistui viiniltä ja naiselta. Kourin hänen persettään, sitä samaa, jota olin kytännyt vuosia, ja se oli parempi kuin olin ikinä kuvitellut. Kiima oli vahvasti molemminpuolinen; hän hieroi kovaa kaluani farkkujeni läpi.
Siitä se lähti. Paita repesi. Toppi lensi. Ja siinä ne olivat: hänen tissinsä, valtavat, nännit kovana kuin luodit pitsin alla. Revin liivit auki, ja ne lävähtivät vapauteen. Raskasta, pehmeää, kypsää naista.
Farkut alas. Mustat, läpikuultavat pitsipöksyt paljastivat tumman, siistityn karvoituksen ja hänen vittunsa muodot.
Olohuoneeseen. Nojatuoliin. Polvilleni hänen eteensä. Tämä oli totuus.
Siirsin pitsit syrjään. Siinä se oli: hänen pillunsa, turvonnut, punainen, kiiltävä mehuista. Häpyhuulet olivat paksut, ja klitoris, se pieni, kova helmi, sykki odottaen. Painoin kasvoni sinne. Tuoksu oli puhdasta, raakaa kiimaa. Se oli kuin olisi tullut kotiin.
Maku. Jumalauta. Suolaista ja metallista, jotain makeaa pohjalla. Ritan maku. Nuolin häntä kuin nälkäinen koira, ajoin kieleni syvälle ja lipaisin hänen klitoristaan. Hän voihki, tarttui hiuksiini ja painoi päätäni syvemmälle. Halusi lisää. Annoin lisää. Otin hänen klitoriksensa suuhuni ja imin sitä kuin viimeistä vesipisaraa aavikolla, samalla työntäen kaksi sormea sisään. Tiukka. Kuuma. Liukas. Löysin sen pisteen, G-pisteen, ja aloin nussia häntä sormillani. Rytmikkäästi, kovaa.
“Just noin… ÄLÄ LOPETA!” hän karjui. Ja sitten se tuli.
Hänen kroppansa jännittyi. Hän huusi – ei pieni voihkaisu, vaan täysi, kurkusta tuleva huuto. Hänen pillunsa räjähti. Lämmin, paksu neste syöksyi suuhuni, valui sormilleni. En vetäytynyt. Join kaiken, nuolin hänet puhtaaksi. Se oli hänen lahjansa, ja minä otin sen vastaan.
Mutta en ollut valmis. En läheskään. Jatkoin, imin klitorista, joka oli nyt tulipunainen ja herkkä. Sormet takaisin sisään. Ajoin hänet toiseen orgasmiin, joka oli vielä rajumpaa. Hänen jalkansa tärisivät, ja hän huusi nimeäni kuin kirosanaa.
Makasin siinä hetken, hänen mehunsa valuivat kurkustani alas. Kyrpäni oli niin kova, että se sattui. Katsoin häntä. Hänen silmänsä olivat sumeat himosta, hiukset sekaisin, rinnat hytkyivät hänen hengittäessään.
“Sä olet melkoinen..”, sanoi.
Hän katsoi minua, ja hänen huulilleen nousi se sama, tietävä hymy.
“Voi Max, sä et ole nähnyt vielä mitään.”
Hän tiesi. Minä tiesin. Tämä peli oli vasta alussa. Tämä oli vasta alkupala. Pääruoka oli vielä tulossa.