Viimeinen kuva Helsingistä oli oma peilikuva neuvotteluhuoneen sammutetulta näytöltä: kalpea, uupunut ja täysin vieras. Nyt, alle kaksikymmentäneljä tuntia myöhemmin, oli kuin maailma olisi muuttunut. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Järvi oli tyyni ja kiiltävä, kuin öljyllä silitetty, ja mäntyjen pihkainen tuoksu leijui ilmassa.
Tämä oli se hetki mitä olin odottanut. Ei enää aikatauluja, ei sähköposteja, jotka vaativat välitöntä huomiota. Vain hiljainen metsä, käden ulottuvilla odottava kylmä olut ja kellonajaton rauha. Tämä oli minun, suomalaisen neljääkymmentä lähestyvän miehen happy place.
Ensimmäinen tehtävä oli pyhä: saunan lämmitys. Roudasin liiteristä korillisen klapeja. Auringonpaahde ja raskas kori saivat hien kihoamaan otsalle. Juuri kun olin pääsemässä rantasaunalle, hiljaisuuden rikkoi tuttu ääni.
“Moi! Sinäkin viimein täällä.”
Käännyin. Ääni kantautui viereisen mökin rannasta. Siellä seisoi mökkinaapuri Leena, yllään väljä kesämekko, joka lepatti kevyesti tuulessa.
“Ai moi, pitkästä aikaa! Onpa kiva nähdä”, huikkasin ja pyyhin hikeä otsalta. “Terveisiä kaupungin betonihelvetistä. Mitäs tänne luonnon rauhaan?”
Hän naurahti. “Eläkeläisen kiireitä. Kukat pitää kastella ja lokit häätää.” Hän kohotti lonkerotölkkiä kädessään. “Ja välillä pitää muistaa nautiskella elämän pienistä iloista.”
Leena oli jo yli kuusikymppinen, mutta mielestäni edelleen erittäin viehättävä nainen. Olin aina pitänyt häntä helvetin seksikkäänä. Hän kantoi ikänsä kuin mitalia, ei taakkaa. Hänen kehonsa ja olemuksena säteili kypsyyttä ja iän ja kokoemuksen tuomaa itsevarmuutta, rehevää, elämän pehmittämää kauneutta. Mekon alta erottui rintojen runsas kaari, ja kun hän liikahti, lanteet keinuivat pehmeästi.
“Yksin liikenteessä?” Leena kysyi, ja hänen äänensävynsä oli kevyt mutta tarkka.
Nyökkäsin. Hänen hymynsä leveni välittömästi, kuin hän olisi saanut vastauksen, jota oli toivonut.
“Hyvä. Tarvitsisin nimittäin vähän miehistä voimaa. Viitsisitkö auttaa?”
“Ilman muuta”, vastasin empimättä.
Hän johdatti minut vanha laiturin luo joka oli kallistunut uhkaavasti. Sen tukipalkin alta oli vierinyt pois iso kivi. (Tähän ehkä jotain muuta, yksinkertaista fyysistä työtä)
“Ajattelin, että tämä pitäisi saada kuntoon ennen seuraavaa myrskyä”, hän selitti ja pyyhkäisi kasvoiltaan hikisiä hiussuortuvia.
Kyykistyin katsomaan rakennetta.
Aurinko tarttui hikiseen selkääni. Riisuin t-paidan pois ja tunsin Leenan katseen selässäni. Se oli avoin, arvioiva ja täysin häpeilemätön. Kun nousin ylös, huomasin, että hänen viileä lonkeronsa oli pysähtynyt puolitiehen huulilta. Se pieni hetki hänen katseensa alla tuntui hyvältä.
“Haen sinulle olutta, ettei pääse jano yllättämään”, hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja kääntyi palatakseen mökilleen.
Työ oli juuri sopivan raskasta, rehellistä fyysistä alkukantaista työtä – kivien vääntämistä, vanhojen naulojen irrottamista, uuden tuen sovittamista. Ja tarjoilu pelasi, sitä mukaa kun olut tyhjeni Leena tyrkkäsi välittömästi tilalle uuden kylmän pullon.
Aina välillä istahdin laiturille pitämään taukoa. Hän istahti viereen, jutteli niitä näitä. Hänen mekkonsa olkaimet olivat valuneet alas, ja rinnat painautuivat syvään uurrettua kangasta vasten. Hänen silmissään kiilsi rento, alkoholin tuoma lämpö.
Muistin mökkialueen juorut. Olin kuullut Leenasta puhuttavan että hän oli melkoinen munahaukka ja parin juoman jälkeen varsin… antelias. En tiennyt, mikä oli totta ja mikä kateellisten panettelua, mutta tarinoita ei ollut vaikea uskoa. Hän oli todella flirttailevan ja suoran oloinen humalassa, sen olin itsekkin huomannut yhteisissä juhlissa. Eikä se minua haitannut tai tuominnut. Olin itsekin elämän iloista nautiskelija ja tykkäsin pitää hauskaa aina tilaisuuden tullen.
Kun työ oli tehty, nousin ylös, keho mukavan väsyneenä. “Taas toimii. Nyt pitää lähteä lämmittämään omaa saunaa.”
“Äläs vielä kiirehdi”, Leena sanoi, ja hänen äänensä madaltui. “Täällä olisi jo sauna lämpimänä. Ja jääkaapissa muutakin kuin olutta. Ja kaupan päälle hyvää seuraa. Palkaksi vaivannäöstä. Miltä kuulostaa?”
Katsoin häntä, ja hänen katseensa oli suora, flirttaileva ja kutsuva.
“Kuulostaa erittäin hyvältä”, vastasin hitaasti.
Istuin saunan terassilla vilvoittavassa illassa olut kädessäni ja odotin Leenaa. Pian hän ilmestyi kulman takaa. Hän oli kietonut ylleen vain suuren, valkoisen pyyhkeen.
“Eiköhän sitten mennä”, hän sanoi ja astui sisään pieneen pukuhuoneeseen. Seurasin perässä.
Tila oli pieni ja lämmin, ja sen paneeleihin oli pinttynyt vuosikymmenten savun ja koivun tuoksu.
Leena riisui pyyhkeen yhdellä päättäväisellä liikkeellä ja ripusti sen naulaan. Hän seisoi hetken selin minuun, täysin alasti. Hän ei peitellyt mitään. Päinvastoin, tuntui kuin hän olisi tietoisesti tarjonnut näkymän leveään, voimakkaaseen selkäänsä ja pyöreään, runsaaseen takapuoleensa.
Sitten hän kääntyi vartalo minua kohti.
Hänen vartalonsa oli kypsän naisen kaunis maisema. Ei sileä ja koskematon, vaan lämmin ja eletty. Rinnat olivat raskaat ja ylpeät, nännit suuret ja tummat. Lantio leveä ja vatsa pehmeä. Häpykarvoitus runsas ja luonnollinen.
“Jäitkö tuijottamaan?” hän kysyi kääntymättä, ja hänen äänestään kuuli hymyn. Tajusin, että olin todellakin jäänyt tuijottamaan, ehkä turhankin ilmeisesti. “Riisu nyt, niin päästään löylyihin.”
Riisuin vaatteeni Leenan kääntyessä hitaasti katsomaan. Hänen katseensa kulki häpeilemättä vartaloni yli, ja hyväksyvän nyökkäyksen jälkeen hän avasi saunan oven.
Kuumuus iski vasten kuin kostea viltti. Leena astui ensimmäisenä sisään ja nousi suoraan ylälauteelle. Minä seurasin ja istuin hänen viereensä. Pienessä saunassa istuimme väkisinkin lähekkäin.
SSSSsssssssshhhhh…
Ensimmäinen löyly sai ihon kihelmöimään. Juoma tuntui jäätävältä huulilla, ja tunnelma oli käsinkosketeltavan kuuma.
Katseeni harhaili hänen vartalollaan, enkä enää edes yrittänyt peitellä sitä. Leenakin oli huomannut sen. Nouseva humala ja kuumuus tuntuivat poistavan viimeisetkin estot. Hän nojasi taaksepäin, ja liike sai rinnat kohoamaan entistä selvemmin esiin. Hänen reitensä avautuivat aavistuksen lisää, ja niiden välissä kiilsi kosteus – eikä se ollut pelkästään löylyn aiheuttamaa. Tunsin veren pakkautuvan nivusiini.
Kun kurotin heittämään lisää löylyä, ihomme kosketti. Se oli vain hetki, mutta se oli sähköinen.
Mmh… Leena huokasi hiljaa.
En enää pystynyt hillitsemään itseäni. Laskin käteni hänen reidelleen, hitaasti, kuin kysyen lupaa. Hän ei vetäytynyt. Päinvastoin, hän siirsi jalkaansa hieman, antaen kädelleni enemmän tilaa. Hänen katseensa oli täynnä kiimaa, sumea ja kutsuva.
Mä en pitänyt mitään kiirettä vaan annoin käteni kulkea hitaasti mutta varmasti hänen reidellään, hitaasti edeten kohti pyhinta, mutta kuitenkin menemättä suoraan asiaan. Halusin kiusoitella.
Siirsin käteni ylemmäs, silittäen sisäreiden pehmeää ihoa, kunnes sormeni kohtasivat hänen kostean ja lämpimän häpynsä. Karvoitus oli pehmeää, ja sormenpääni upposi hellästi huulten väliin. Leena veti henkeä syvään, ja ääni särähti hänen kurkussaan.
“Mmmhh… Max…”
Silitin häntä hitaasti. Ensin pitkin huulten reunoja, sitten painoin etusormen hänen klitoriksensa päälle ja pyöräytin kevyesti. Hänen vartalonsa nytkähti, ja hän nojasi taaksepäin, tarttuen käsillään lauteen reunaan.
“Jatka… älä lopeta…” hän henkäisi, ja hänen äänensä oli pelkkää huohotusta.
Sormeni sukelsivat häneen. Sisällä oli pehmeää, märkää ja tulikuumaa. Työnsin kaksi sormea sisään ja ulos, samalla kun peukalo jatkoi klitoriksen hyväilyä. Leena huokaili, värisi ja liikutti lantiotaan sormieni tahtiin kuin ratsastaen. Hänen hengityksensä kiihtyi, reidet vapisivat. Rinta kohoili kiivaasti, ja nännit olivat kovat, tummat pisteet. Tunsin, kuinka hänen sisällään sykähteli, kuinka lihakset alkoivat kouristella sormieni ympärillä.
Hän heitti päänsä taakse, ja hänen suustaan pääsi käheä, tukahdutettu kiljaisu, joka huipentui syvään korinaan:
“AAAAAHHHH…!”
Koko hänen kehonsa jähmettyi ja puristi sormeni tiukasti sisäänsä. Orgasminsa pyyhkäisi hänen ylitseen syvänä, värisevänä aaltona.
Minä katsoin, sormet yhä hänessä, ja tunsin sen kaiken – sen täydellisen, häpeilemättömän antautumisen nautinnolle.