Ennen olin ihan varma, että anaaliseksi on jotain outoa, vähän ällöä ja varmaan sattuu ihan helvetisti. Se oli jotain, mitä näki pornoissa, mut ei todellakaan mitään, mitä itse haluaisi kokeilla.
Nyt? Nyt mä anelen sitä.
Kaikki muuttui muutama kuukausi sitten. Oltiin poikaystävän kanssa ihan perus hommissa, mä nelinkontin sängyllä ja hän takana. Kesken kaiken, ihan vahingossa, se vain lipsahti väärään reikään. Mun poikaystävä oli jo niin märkä mun pillusta, ettei siinä edes tarvittu mitään liukkareita.
Ja se tunne…
Mun koko kroppa meni vaan ihan löysäksi. Se oli niin odottamaton ja intensiivinen, että unohdin hengittää hetkeksi. Ja siis mä aloin valua. Ihan oikeesti, en oo ikinä ollut niin märkä. Se yritti olla varovainen ja vetää pois, mut mä olin jo ihan että “syvemmälle, kovempaa”. Ei siinä montaa työntöä ehtinyt tulla, kun se jo laukesi mun perseeseen.
Ja sen jälkeen mikään ei oo ollut entisellään.
Nyt mä oon se, joka kerjää anaalia melkein joka kerta. Se on parempaa kuin tavallinen seksi. Paljon parempaa.
Se on se tiukkuus. Se tunne, että on ihan täynnä. Se, miten perse läpsyy vasten sen kroppaa ja se ääni… Ja ehkä vähän se kielletyn hedelmän maku. Se on niin tabu, niin tuhmaa, että se tekee siitä vielä kiihottavampaa.
Mut tässä on tää outo juttu. Vaikka mä rakastan sitä tunnetta, niin en saa ite mitään irti perseeni kanssa leikkimisestä. Ei lelut, ei sormet. Vain ja ainoastaan oikea kova kulli kelpaa sinne. Joku siinä yhtälössä vaan toimii.
Ja nyt mä oon alkanu haaveilla… Entä jos se olis vähän isompi? Entä jos niitä olis kaksi? Tiedän, et poikaystävä ei lähtis mukaan mihinkään kaksoispenet-juttuihin, mut jo pelkkä ajatus siitä, että joku iso muna jyskyttäis mun pientä persettä saa mut niin märäksi, et huhhuh.
Eli joo, tässä mä nyt oon. 19-vuotias anaalifani. Enkä usko, että paluuta entiseen on.