Matala hurina täytti kylpyhuoneen, kun Patrik painoi hieromasauvan kylmän pään Alinan klitorikselle. Naisen silmät laajenivat, ja kontrolli mureni sähköiskun lailla. Paine hänen sisällään kasvoi sietämättömäksi. Hän tiesi, ettei pystyisi pidätellä enää kauan.
Sunnuntain kalpea valo siivilöityi verhojen läpi ja lankesi nojatuolissa istuvaan mieheen. Hänen sylissään lepäsi avonainen kirja, mutta silmät eivät seuranneet sanoja. Ei, ne olivat nauliintuneet hänen edessään joogamatolla nelinkontin olevaan naiseen.
Nainen nojautui hitaasti taaksepäin, ja Patrik seurasi, kuinka tiukka kangas jännittyi paljastaen jokaisen muodon. Leggingsit olivat kuin sulaa metallia Alinan ympärillä: toinen iho, joka korosti kaiken, mitä sen piti peittää. Ne piirsivät pakaroiden kaaren täydellisenä ja julkeana, kun Alina painoi kämmenensä mattoon ja antoi selkänsä notkistua.
Alina tiesi Patrikin katsovan. Tietysti hän tiesi – sitä hän oli halunnut. Jokainen yksityiskohta oli laskelmoitu: vartalonmyötäiset leggingsit, maton paikka aivan Patrikin näkökentässä, hidas ja viettelevä koreografia. Jokainen venytys ja taivutus oli esitys yhdelle katsojalle.
Hän tunsi Patrikin katseen polttavana pisteenä ihollaan, kuin mies olisi koskettanut häntä. Hän hallitsi kehoaan, huonetta, Patrikin himoa. Hetki oli hänen vallassaan – hänen luomuksensa, josta hän nautti täysin siemauksin.
Hänen hidas, virtaava tanssinsa oli yhtä aikaa kurinalainen ja estoton, kun hän liukui asennosta toiseen. Hän kääntyi selälleen, veti polvet rintaansa vasten ja kietoi kädet niiden ympärille. Siitä asennosta hän katsoi Patrikiin ensimmäistä kertaa suoraan, silmät tummina ja haastavina.
Patrikin ilme ei värähtänytkään. Hänen katseensa vaelsi hitaasti Alinan vartalolla. Katse oli voimakkaampi kuin yksikään Alinan liike; se teki hänet levottomaksi, mutta kiihotti samalla vastustamattomasti.
Viimein Alina nousi hitaasti seisomaan, venytti kätensä kohti kattoa ja antoi niiden laskeutua sivuilleen. Esitys oli ohi. Hän käveli pois matolta kohti kylpyhuoneen ovea, tietoisena lanteidensa pehmeästä keinunnasta. Hän pysähtyi oven suuhun, kääntyi ja katsoi Patrikiin olkansa yli. Se oli hiljainen kutsu, jota koko esitys oli rakentanut: seuraa minua. Sitten hän katosi kylpyhuoneeseen, jättäen oven raolleen.
Patrik sulki hitaasti kirjansa. Alina oli aloittanut pelin, ja Patrik tiesi tarkalleen, miten sitä jatkettaisiin. Hän nousi ja käveli yöpöydän laatikolle. Hänen sormensa liukuivat ohi pehmeiden kankaiden ja sulkeutuivat viileän, sileän sauvan ympärille. Hänen suupielissään karehti hymy. Tämä nostaisi heidän pelinsä uudelle tasolle.
Kun hän astui kylpyhuoneeseen, loisteputken armoton valo paljasti kaiken. Alina nojasi pesualtaaseen, huulillaan itsevarma, odottava hymy. Patrik käveli Alinan eteen ja työnsi hänet hellästi taaksepäin, kunnes hänen selkänsä osui seinään.
Patrik tuki vapaan kätensä seinään Alinan pään viereen, hänen kehonsa vain senttien päässä naisesta. Alina tunsi hänen lämpönsä ja sulki silmänsä odottaen kosketusta. Sen sijaan hän kuuli matalan, värisevän hurinan, joka täytti pienen, kaakeloidun huoneen.
Hän avasi silmänsä. Patrikin katse oli kiihkeä, kun mies painoi käynnissä olevan sauvan pään leggingsien kangasta vasten, suoraan Alinan klitorikselle. Värinä tunkeutui kankaan läpi – välitön, sähköinen isku suoraan hermoihin. Alinan silmät laajenivat. Nautinto oli raakaa ja mekaanista, täysi hyökkäys hänen aistejaan vastaan. Hallinta katosi välittömästi.
”Patrik”, hän huokaisi, ääni käheänä nautinnosta ja yllätyksestä. ”Mun… mun pitää päästä vessaan.”
Patrik ei vastannut. Hän vain katsoi Alinan kasvoja, hikikarpaloita ohimolla, ja painoi toista nappia. Värinä voimistui, muuttui syvemmäksi, tunkeutuvammaksi. Alinan jalat alkoivat täristä. Hänen lanteensa alkoivat liikkua tahdottomasti, painautuen sauvaa vasten, kerjäten lisää. Samalla paine hänen alavatsassaan kasvoi sietämättömäksi, sekoittuen kiihtymykseen polttavaksi solmuksi.
”Oikeasti… Mmh… Mä pissaan kohta housuun.” Se ei ollut niinkään vastalause, vaan tunnustus antautumisen kynnyksellä.
Silloin Patrik pysäytti sauvan.
Alina hengitti raskaasti, uskaltamatta liikkua. Hän katsoi miestä. Patrikin kasvoilla oli kiihkeä ilme. Hänen äänensä oli hiljainen, mutta se väreili odotuksesta.
”Niinkö?”
Ja hän käynnisti sen uudelleen, täydellä teholla.
Silloin Alina tiesi. Sitä Patrik halusi. Hän halusi nähdä hänet antautumassa, todistaa hetken, jolloin hänen sivistynyt kuorensa murtuisi. Alinan sisällä myllersi. Siinä hetkessä, kun hänen mielensä olisi pitänyt huutaa häpeästä, nousikin läpi nousi polttava, pimeä kiihkon aalto. Ajatus periksi antamisesta, itsensä kastelemisesta tämän miehen edessä, hänen kosketuksestaan, oli yhtäkkiä sietämättömän kiihottava.
Hänen viimeinenkin vastarintansa mureni. Hän antoi periksi kaikelle. Hänen selkänsä kaartui, hän huusi, ääni tukahdutettuna ja eläimellisenä. Orgasmi iski häneen kuin raju, kouristuksenomainen myrsky. Se ei ollut pehmeä aalto vaan repivä, hallitsematon purkaus, joka ravisteli häntä ytimiään myöten. Patrik tunsi sen, tunsi jokaisen kouristuksen, katsoi kuinka Alinan silmät kierivät päälaelle. Ja samalla tarkalla hetkellä, kun nautinnon huippu repi häntä hajalle, hän tunsi sen – kuuman, hallitsemattoman tulvan. Lämmin neste imeytyi nopeasti leggingsien harmaaseen kankaaseen, tummensi sen, levisi reisiä pitkin ja alkoi tippua hiljaa valkoiselle kaakelilattialle.
Sauvan hurina lakkasi.
Hiljaisuus oli paksu ja painava. Alina roikkui velttona Patrikin tukemana, hänen kehonsa täristessä jälkivärähtelyistä. Patrik ei hellittänyt.
Hän laski kätensä ja painoi sen hitaasti Alinan reidelle, suoraan märän kankaan päälle. Hänen sormensa alkoivat hyväillä, levittäen kosteutta, piirtäen kuvioita lämpimään, märkään kankaaseen. Ne liukuivat ylemmäs, painuivat kankaan läpi, etsivät ja löysivät sen alta yhä herkän, turvonneen lihan. Hän alkoi hieroa Alinaa uudelleen, tällä kertaa sormillaan, hitaasti, syvästi. Hän tunsi, kuinka Alinan keho alkoi vastata, kuinka uusi kiihkon aalto nousi luhistuneen naisen syvyyksistä.
Alina ei vastustellut. Hän tunsi outoa, syvää nautintoa täydellisessä antautumisessaan. Jokainen Patrikin sormen liike oli lupaus tulevasta.
Yksi raja oli ylitetty. Ja tämä oli vasta alkua.